Rytmihäiriö

Historia

ALKUAJAT (1988-89)

Kaikki alkoi syksyllä 1988 kun Kalle (huuto), Ande (basso) ja Otto (rummut) päättivät perustaa bändin, pääasiallisina vaikuttajinaan Napalm Death ja klassiset Suomi-HC-bändit kuten Rattus, Kaaos, Riistetyt jne. Lehti-ilmoituksen kautta kitaran varteen löytyi sälli nimeltä Karis. Yhtye äänitti yhden neliraitademon ja soitti neljä keikkaa, kunnes tuli selväksi ettei Karis ollutkaan oikea mies hommaan.

RYTMIHÄIRIÖ MK I:

Kalle - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Karis - kitara


RYTMIHÄIRIÖ MK II:

Kalle - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Tuukka - kitara

Tuttavien kautta löytyi Tuukka, joka lupautui soittamaan kitaraa ensimmäisellä studiodemolla ja parilla keikalla. Vuoden 1989 alussa EQ (paitsi edesmenneen thrash-bändi Dirty Damagen kitaristi, myös luottokaveri joka haki tuolloin alaikäiselle bändille viinaa alkosta!) siirtyi Tuukan paikalle kitaran varteen. Pian myös Tuukka palasi bändiin pysyväisjäseneksi, ja hetken aikaa Rytmihäiriössä oli kaksi kitaristia.


RYTMIHÄIRIÖ MK III:

Kalle - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Tuukka - kitara, Eq - kitara

Tämä kokoonpano äänitti ainoastaan yhden neliraitademon, ennen kuin Eq lähti perustamaan omaa bändiään, Dun-delionia. Syksyllä 1989 yhtyeen sisäinen tilanne oli pahentunut siinä määrin, että Kalle erotettiin yhtyeestä. Lokakuussa Rytmihäiriö soitti Turussa keikan kolmimiehisenä, kaikkien trion jäsenien jakaessa lauluosuudet. Keikka tuli olemaan kuitenkin merkittävä, sillä siellä esitettiin ensimmäistä kertaa kappale Surmatyö, joka tuli aloittamaan kokonaan uuden aikakauden Rytmihäiriön historiassa.


SURMACOREN SYNTY (1990-91)

RYTMIHÄIRIÖ MK IV:

Pate - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Tuukka - kitara

Pate, tuttu kaveri suomigrind-bändi Nauseasta, otti laulajan paikan yhtyeestä ja uutta materiaalia alkoi taas syntyä. Joulukuussa 1989 Rytmihäiriö äänitti ensimmäisen eepeensä. Surmatyö EP oli bändin itse kustantama ja viidensadan kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa. EP sisälsi kymmenen kappaletta, viisi vanhaa ja viisi uutta. Toinenkin Nausean jäsen, Nastis, liittyi yhtyeen toiseksi kitaristiksi pian studiosessioiden jälkeen.


RYTMIHÄIRIÖ MK V:

Pate - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Tuukka - kitara, Nastis - kitara

Näihin aikoihin mies nimeltä Riku Pääkkönen oli aloittelemassa levylafkaansa Spinefarm Recordsia, ja kiinnitti uuden yhtiön ensimmäiseksi artistiksi Rytmihäiriön. Ensimmäinen Spinefarm-julkaisu, Rytmihäiriön viiden kappaleen Ihmisiä Kuolee-EP äänitettiin maaliskuussa 1990. EP nappasi heti indielistan ykkössijan, ja koko tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun lyhyessä ajassa.


Pian Ihmisiä Kuolee-EP:n nauhoitusten jälkeen Nastis oli jättänyt yhtyeen, ja jälleen kvartettimuotoon supistunut Rytmihäiriö aloitti loppuvuonna 1990 ensimmäisen täyspitkän levynsä nauhoitukset. Surman Siipen Havinaa -LP julkaistiin vuoden 1991 alussa. Levyn ultradiskanttinen, ampiaispesämäisellä tavalla aggressiivinen äänimaailma oli taatusti omaperäinen! Levyn julkaisun jälkeen yhtye keikkaili kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa, Lepakosta taidenäyttelyihin...ja ihan mihin vaan!

RYTMIHÄIRIÖ MK V:

Pate - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Tuukka - kitara, Samppa - kitara

LP:n julkaisun jälkeen Samppa, bändin ryyppykaveri (ja Paten bänditoveri VTMK:sta) liittyi toiseksi kitaristiksi. Tyylillisesti LP:n linjoilla jatkavaa uutta materiaalia kasailtiin hiljakseltaan, mutta kesällä 1991 Paten kiinnostus bänditoimintaan lopahti. Pate jätti yhtyeen, kuten myös Tuukka pian tämän jälkeen.


THE END (1991-92)

RYTMIHÄIRIÖ MK VI:

Silveri - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Samppa - kitara

Silveri, entinen laulaja death metal-bändi Nuxvomicasta (ja ryyppytoveri, tottahan toki) liittyi Rytmihäiriöön uutena laulajana. Aluksi sanoitukset olivat yhä silkkaa surmacorea, kunnes tehtiin yllättävä päätös laulukielen vaihtamisesta englanniksi. Surmacore jäi taakse, Silverin uusien englanninkielisten sanoitusten edustaessa enemmän... kantaaottavaa ja poliittisempaa suuntaa. Vain muutaman keikan jälkeen Silveri kuitenkin päätti siirtyä syrjään ja yhtye oli taas ilman laulajaa.

RYTMIHÄIRIÖ MK VII:

Karimo - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Samppa - kitara

Amenin kitaristi (myös ryyppytoveri) Karimo kutsuttiin bändiin Silverin tilalle. Kaikki Silverin kirjoittamat sanoitukset olivat hävinneet matkan varrella mystisesti, joten Karimo kirjoitti uudet. Sanoitukset olivat yhä englanninkielisiä ja yhä poliittisia. Rytmihäiriö suuntasi studioon ja äänitti työn alla olleet kappaleet Rytmihäiriö/Amen split-LP:tä varten. Tämäkin kokoonpano jäi kuitenkin lyhytikäiseksi ja teki vain yhden keikan pian levyn julkaisun jälkeen. Kokoonpano- ja tyylimuutosten jälkeen bändi oli jotensakin hukassa, joten oli aika panna piste harhailulle ja lopettaa Rytmihäiriö vuonna 1992.


SURMACOREN UUDELLEENSYNTY (1998-2002)

RYTMIHÄIRIÖ MK VIII:

Pate - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Janne - kitara

Rytmihäiriön hajoamisen jälkeen Otto oli soittanut Wind of Pain -yhtyeessä, jossa Janne oli kitaran varressa. Kun vuonna 1998 päätettiin kokeilla Rytmihäiriön kasaamista uudelleen, Jannea pyydettiin uuteen kokoonpanoon kitaristiksi. Comeback sai upean vastaanoton, mutta bändi toimi kuitenkin vain hiljakseltaan, ja keikkaili vain harvakseltaan soittaen pelkästään bändin vanhaa suomenkielistä levytettyä materiaalia. Vuonna 2000 bändi äänitti studiossa kappaleen Näytelmä Rattus-tribuuttilevyä varten, ja saman session aikana nauhalle tarttui myös kolme vanhaa 90-luvun alkupuolen kappaletta joita ei ennen oltu äänitetty. Vuonna 2002 Pate lähti yhtyeestä toistamiseen motivaation puutteen takia.

RYTMIHÄIRIÖ MK IX:

Une - vox, Ande - basso, Otto - rummut, Janne - kitara

Paten oltua estyneenä parilta keikalta, bändi oli pyytänyt Unea, Jannen monivuotista bändikaveria Oheisvasarasta, paikkaamaan mikin varressa loppukeväällä 2002. Hommat sujuivat hyvin Unen kanssa, joten Paten siirryttyä sivuun tämä kokoonpano tuli pysyväksi. Rytmihäiriö energistyi, muuttui oikeasti aktiiviseksi bändiksi, ja surmacorehanat aukesivat toden teolla! Biisimateriaali uutta CD-EP-julkaisua varten kirjoitettiin ja äänitettiin syksyyn mennessä.


15 VUOTTA SURMACOREA (2003)

Vuosi 2003 alkoi kahdella uudella Rytmihäiriön CD-julkaisulla. Surman vuodet - The Homicide Years (sic) -kokoelma sisälsi kaiken äänitetyn suomenkielisen materiaalin vuosilta 1990-91 (Spinefarm-julkaisutkin onnistuttiin lisensoimaan), ja uusi EP Surmaa Kännissä sisälsi seitsemän uutta surmacore-ylistyslaulua. Vuodesta muodostuikin bändin uran siihen asti kiireisin vuosi jonka aikana yhtye kiersi laajalti ympäri Suomea.

Vuonna 2003 juhlittiin myös Rytmihäiriön 15-vuotistaiteilijajuhlaa, minkä johdosta järjestettiin juhlakeikka bändin "kotikentällä" Helsingin legendaarisessa Factoryssä. Juhlakeikalla nykyisen Rytmis-kokoonpanon lisäksi myös Paten, Tuukan, Kallen ja Karimon kokoonpanot, joten lavalla nähtiin maratonkeikan aikana useita eri Rytmihäiriö-inkarnaatioita vuosien varrelta, loppuunmyydyn ("ja sitten vähän päälle") keikkapaikan seinien hikoillessa Gambinaa. Traagisen lopun vuodelle toi kuitenkin marraskuussa tullut uutinen Kallen poismenosta.


SAATANA ON HERRA (2005)

Vuoden 2004 Rytmihäiriö käytti kirjoittamalla uutta materiaalia toiselle täyspitkälle julkaisulleen. Joulukuussa 2004 yhtye suuntasi studioon äänittämään häkellyttävän nimen "Saatana On Herra" saavaa albumia. Levyn vierailijoiksi kutsuttiin mm. Mika Luttinen (Impaled Nazarene), Mitja, Ville & Henu Moonsorrowista ja ... Jossu ja Maire! Äänitykset saatiin päätökseen tammikuussa, ja albumin julkaisupäivä oli 14.02.2005. Kuriositeettiarvoa toi debytointi Suomen virallisen listan sijalla 72 julkaisuviikolla, sinänsä hauskaa sillä minkäänlaista kattavaa listaliikejakelua ei tietenkään ollut. Yhtyeen jäsenet kuittasivat seuraana vuonna tekijänoikeuskorvauksia levyn nimikappaleesta pyöreät 6,66e/naama, mitä ei kukaan erehtynyt pitämään sattumana.


SEITSEMÄN SURMAN SIUNAUSLIITTO (2006)

Loppuvuodesta 2005 ruvettiin toden teolla suunnittelemaan jatkokuvioita, ja kysymys mahdollisen uuden Rytmihäiriö-levyn julkaisijasta nostettiin esiin. Luotettavilta lähteiltä oli kuultu jopa erinäisten levy-yhtiöihmisten hehkuttaneen edellistä lättyä, joten tästä rohkaistuneena lähestyttiin sähköpostilla kolmea potentiaalista julkaisijaehdokasta. Kahden nihkeän kiinnostuneen vastauksen lisäksi ennestään tuttujen Mokoman soittajien (ja satunnaisten ryyppykavereiden) perustama Sakara Records lähestyi suorastaan avosylin. Yhteistyöstä päätettiinkin nopeassa tahdissa, ja materiaalin työstäminen alkoi!

Alkuvuoden 2006 keikkatauko antoi mahdollisuuden keskittyä täysipainoisesti uuden materiaalin pariin, ja tuttuuun Jive-studioon mentiin elokuussa, luottomies Jukka Varmon hoitaessa namiskojen kääntelyn kuten kahdella edelliselläkin äänitteellä. Tällä kertaa vierailemassa kävi mm. Alexi Laiho (Children of Bodom), sekä samat Moonsorrowin jannut kuin edelliselläkin levyllä. Levy julkaistiin 18.10.2006 ja saavutti julkaisuviikollaan listasijoituksen 36, eli siis 36 pykälää korkeamman kuin edellinen levy, määrittäen ilmeisesti listapykälissä mitattuna sopivan kasvutahdin tulevaisuutta silmälläpitäen.

Kaikkien aikojen toinen rytmiskeikka: Karis, Kalle, Otto & Ande.

Tuukka

Otto, Kalle, Ande & Eq - 1989

Surmatyö-EP:n äänityssessiot 1989

Pate, Ande, Otto ja Nastis 1990

Surman siipen havinaa

Backstagella lepakossa 1990

Otto, Ande, Samppa ja Silveri (1991)

Samppa, Karimo, Ande ja Otto (1992)

Janne, Pate ja Ande (1998)

Une, Otto, Janne ja Ande (2002)

Ande, Janne, Une ja Otto (2003).